Nykyinen maailmanmeno on hauras ja kaaottinen ja jatkuva sopeutuminen on johtanut monen kohdalla muutosväsymykseen. Kun puhumme muutoksesta, mieleen nousee usein ensimmäisenä kuva kankeista prosesseista ja järjestelmistä, jotka pikemminkin estävät kuin auttavat työtämme.
Tämä väsymys on ymmärrettävää, sillä muutosta yritetään usein johtaa vanhentuneilla keinoilla: valtavilla suunnitelmilla, jotka ehtivät vanhentua jo ennen toteutusta. Todellisuudessa nykyaikainen muutosjohtaminen ei ole vain projektinhallintaa, vaan se on ennen kaikkea ihmisten johtamista.
Psykologinen turvallisuus on oppimisen perusta
Jotta muutos voi onnistua, on maaperän oltava kunnossa. Kaiken pohjana on psykologinen turvallisuus, eli kokemus siitä, että jokainen voi olla työyhteisössä oma itsensä ilman pelkoa nolaamisesta tai rangaistuksesta.
Turvallisessa ilmapiirissä uskalletaan kysyä ”tyhmiä” kysymyksiä, myöntää keskeneräisyys ja ehdottaa uusia ideoita. Tämä on keskeistä, sillä ihminen ei kykene oppimaan uutta tai ratkaisemaan ongelmia, jos hän on puolustuskannalla tai pelkää virheitä. Psykologisesti turvallisessa porukassa virheet nähdään raaka-aineena oppimiselle.
Ihmisen seitsemän perustarvetta muutoksessa
Ymmärtääksemme, miksi muutos herättää vastustusta, on katsottava pintaa syvemmälle psykologisiin perustarpeisiin. Vastustus ei ole ongelma, joka pitää poistaa, vaan merkki siitä, että jokin näistä tarpeista on uhattuna.
Voimme tarkastella näitä seitsemää tarvetta KYARHEM-mallin (Rantanen, Leppänen & Kankaanpää, 2020) avulla seuraavien kysymysten kautta:
- Kiinnostus: Herättääkö muutos uteliaisuutta vai tuntuuko se vain pakkopullalta?
- Ymmärrys: Tiedänkö, miksi tätä tehdään? Epätietoisuudessa aivot täyttävät aukot usein pahimmilla skenaarioilla.
- Arvostus: Koenko, että minua ja aiempaa työtäni arvostetaan yhä?
- Reiluus: Kohdellaanko meitä tasapuolisesti? Epäreiluuden tunne tappaa motivaation nopeasti.
- Hallinta: Voinko vaikuttaa omaan työhöni vai olenko vain pelinappula?
- Edistyminen: Saanko onnistumisen kokemuksia ja näenkö asioiden menevän eteenpäin?
- Merkitys: Miksi tällä työllä on väliä?
Epäreiluus myrkyttää mielenmaiseman
Erityisesti kokemus epäreiluudesta on voimakas ja syvälle vaikuttava tila. Se ei ole vain lievää ärtymystä, vaan se vaikuttaa suoraan aivoihimme ja toimintakykyymme (Rantanen, Leppänen & Kankaanpää, 2020):
- Inhon tunteet aivoissa: Epäreiluuden kokemukset aktivoivat aivoissa samoja alueita, jotka liittyvät inhon tunteisiin.
- Mielenmaiseman myrkyttyminen: Nämä inhon tunteet myrkyttävät helposti koko mielenmaiseman.
- Vaikeneminen pahentaa tilannetta: Jos epäreiluuden aiheuttamaa moraalisen inhon tunnetta ei ilmaista, se vain pahenee.
- Voimakkaat vastareaktiot: Ihmiset reagoivat rajusti kokiessaan epäreiluutta, esimerkiksi jos johtaja toimii vastoin omia sääntöjään.
- Toimintakyvyn lasku: Epäreiluus saa tilanteen tuntumaan mielettömältä. Ihminen kokee ”polkevansa suossa”, mikä romuttaa motivaation.
Johtajan tunnetila ja tunnetaidot
Meillä on biologinen taipumus tunnetartuntaan: nappaamme tunteet ympäriltämme sekunneissa. Erityisesti johtajan tunnetila vaikuttaa suoraan koko yrityksen ilmapiiriin. Kiireessä sanaton viestintämme, kuten syvät huokaukset, tuhahdukset, vahingoniloinen virnistys tai silmien pyörittely, voivat tuhota kuukausia rakennetun turvallisuuden tunteen.
Onnistunut muutosjohtaminen vaatiikin vahvoja tunnetaitoja:
- Tunnista ja nimeä: Kun nimeät tunteen, sen valta vähenee ja siirryt tunnetilasta ajatteluun
- Pysähdy: Älä toimi automaattiohjauksella. Pysähdy hetkeksi ennen kuin reagoit negatiiviseen ajatukseen
- Ole läsnä: Aito läsnäolo ja toisen kuunteleminen keskeytyksettä rakentavat turvaa
- Myötätunto: Ole armollinen niin itsellesi kuin muille
Lopulta muutos on helpompaa, kun se pilkotaan pieniin mikrokokeiluihin. Testataan uutta ideaa lyhyen aikaa, opitaan ja säädetään suuntaa sen mukaan. Muutoksessa epätietoisuus on uuvuttavaa ja aivomme vihaavat tyhjiötä, joten jos tietoa ei ole, alamme täyttää sitä pelonsekaisilla oletuksilla.
Siksi avoin ja jatkuva viestintä poistaa turhaa jännitystä ja pitää yhteisön toimintakykyisenä. Onkin viisaampaa viestiä keskeneräisistäkin asioista kuin odottaa täydellistä hetkeä, jota ei koskaan tule. Kysy aina lopuksi: ”Mitä ajatuksia tai huolia tämä teissä herättää?” ja pysähdy aidosti kuuntelemaan.
Mereta Helin
IT-kouluttaja
Lähteet:
Rantanen, J., Leppänen, I., & Kankaanpää, H. (2020). Johda tunneilmastoa: Vapauta työyhteisösi todellinen potentiaali. Helsinki: Alma Talent.